Amon Amarth on ehdottomia kuninkaita death metal -genressä. Moni bändi vain unelmoi, että muut muusikot ja fanit katsoisivat heitä niin kuin Amon Amarthia. Viimeiset studiolevyt ovat kuitenkin monien mieleen alkaneet tuntua välillä ehkä turhankin samanlaisilta, mutta Jomsviking ei jätä kysymyksiä siitä, että yhtyeen paikka legendojen rinnalla on yhä ansaittua.Levy on myöskin Amarthin ensimmäinen teemalevy, jonka takia se on mielenkiintoinen uutuus. Sen tarina perustuu vanhaan taruun. Se lähtee rakastuneesta parista, joka kohtaa vastoinkäymisen siinä, kun legendan neitoa naitetaan toiselle miehelle. Tämän jälkeen mies vahingossa syyllistyy tappoon ja joutuu pakenemaan kylästä luvaten kostoa ja mielittynsä itselleen saamista.Levy jatkuu murtuneen Jomsvikingin ympärillä hänen jahdatessaan oikeutta tarinassa, joka muistuttaa entisajan klassista tragediaa. Se ei kuitenkaan soundillisesti ole missään nimessä pelkästään rakkauden ja kaipuun ympärillä, vaan on se yhtä yhtä eeppinen ja väkivaltainen kuin bändin aikaisemmatkin tuotokset. Musiikillisesti levy avautuu vahvasti First Kill -kappaleella, joka potkaisee tarinan käyntiin murhan kuvauksella.Levyn mielenkiintoisempia kappaleita saattaa kuitenkin olla ”A Dream that can not be’’. Siinä vierailee Doro Pesch edustamassa tarinan neitokaista. Kombinaatio, jossa perinteisiä Amon Amarthin karheita vokaaleja yhdistetään Peschin äänen kirkkauteen, toimii erinomaisesti kappaleen verran.Ylipäätään levy on ehdottomasti Amon Amarthia parhaimmillaan. Heggin laulu toimii yhä hienosti bändin veto. Levyn kitarat esittelevät monia erinomaisia melodioita samalla, kun rummut pitävät koko pakan aggressiivisesti kasassa!