Pop-musiikki on genrenä mahdoton määritellä sen laajuuden ja moninaisuuden vuoksi. Jos samaan luokkaan mahtuu niin Ahaa, Robbie Williams, Michael Jackson, madonna kuin Céline Dionkin, ymmärrämme, ettei tällaiseen genreen kuuluminen oikeastaan kerro mitään yhtyeestä tai artistista. Mutta jotainhan genrestä kuitenkin pitäisi osata sanoa.Pop-musiikin juuret ovat 1950-luvun USA:ssa ja Isossa Britanniassa. Sen ajatellaan olevan erityisesti nuorisolle suunnattua sekä rytmiikaltaan ja melodioiltaan helppoa ja tarttuvaa. Sen kappaleissa on usein kaava, jossa toistuvat erityisen tarttuvat kertosäkeet ja sanoitukset, joissa toistuu muun muassa rakkaus, seksi ja ihmissuhteet. Pop-musiikki on saanut vaikutteita muun muassa countrystä, jazzista ja taidemusiikista.Monien mielestä pop-musiikki on kaupallisuudessaan ja pinnalisuudessaan musikaalisesti heikkoa ja arvotonta. Tätä näkemystä on toisaalta helppo ymmärtää, sillä onhan pop-musiikin joukossa paljon melko mitään sanomattomia ja tyhjiä kappaleita. Kuitenkin pop-musiikki on parhaimmillaan viihdyttävää, tanssittavaa ja korvaan tarttuvaa musiikkia, jota ei ole tarkoitettukaan otettavaksi liian vakavasti. Se, että musiikki on suosittua, ei tarkoita, että sen pitäisi olla huonoa. Jos ajattelemme vaikka Abbaa, joka saavutti huikean suosion ja on kestänyt loistavasti aikaa, ymmärrämme, ettei kaikki pop suinkaan ole kehnoa tai keskinkertaista. Céline Dion taas on myynyt yli 200 miljoonaa levyä, joten vaikea on mennä sanomaan, ettei hän osaisi asiaansa.Suomalaista pop-musiikkia edustavat muun muassa jo lopettaneet Tiktak, Nylon beat ja PMMP sekä vielä uraa luovat Maija Vilkkumaa ja Antti Tuisku.